|
|
09.05.2008 - 08:53
Kai sitä vois sanoa, että ihmeitä tapahtuu. Mä olen löytänyt itsestäni uusia asioita, mä olen löytänyt ihmisen, joka rakastaa mua vilpittömästi, ehdoitta. Mä olen onnellinen. Mulla on kuitenkin just tällä hetkellä niin paljon ns. arkihuolia, että mun on vaikea keskittyä siihen onneen. Miten se onkin niin, että mä stressaan aina niin täysillä. Koko kropalla, koko sielulla. Arkihuolet saa mut epätoivon partaalle, vaikka mä yritän uskoa ja luottaa siihen, et kaikki järjestyy kyllä.
On kai perjantai? Pikkasen päivät sekaisin, unenpuutteen ja muun takia. Hain eilen kuitenkin apteekista ne mun masennuslääkkeet, jotka auttaa nukkumaan. Ne tuonee apua tähän tilanteeseen, toivon.
Paljon asioita hoidettavana tänään. Pitää siis aloittaa.
07.05.2008 - 10:49
Voi hyvä helvetti, miten ihmistä voi väsyttää. Olen mennyt viimeiset kolmisen viikkoa hirmu lyhyillä unilla, mutta viime yö oli jotenkin kaiken surkeuden huippu: nukuin kokonaisen tunnin. Oikein koko kroppaa särkee, kun on niin väsynyt.
Mutta viime yössä oli silti taikaa. Sainhan halata ruttuun rakkaani, joka saapui maailmalta väsyneenä, mutta onnellisena. Erään lento oli myöhässä ja pääsimme kotiin vasta joskus kolmelta aamulla. Purimme suurimman osan hänen kamoistaan ja menimme yrittämään unta. Eräs nukahti vähän yli neljä, minä noin puoli tuntia myöhemmin. Herätyskello alkoi iloisesti soida 05.45, jolloin rakkaani lähti töihin, enkä minä tietenkään saanut enää unta. Toivottavasti uni jo armahtaa ensi yönä, tämä alkaa olla niin kauheaa jo.
Väsymyksestä huolimatta mieleni on korkealla. Saan miljoona halausta tänäänkin!
06.05.2008 - 13:45
Voi elämä. Kaikenlaista mahtuu mun maailmaan. Onneksi kaiken stressin ja huonomielen keskellä pilkahtaa valo, Eräs tulee ensi yönä himaan. Mä pääsen lentokentälle sitä vastaan ja mä vannon, että mä rutistan sen lyttyyn. On jo niin ikävä, että sattuu. Mä rakastan sitä niin kovasti. Niin kovasti.
Lasken tunteja.
03.05.2008 - 12:58
Kirjoittaminen on tuntunut tosi hankalalta taas viime päivinä. On vaikeaa kuvailla tuntojaan, kun ei oikein itsekään pysy niissä kärryillä.
Mulla on ollut ilo tavata ystäviä ja viettää heidän kanssaan laatuaikaa. Sen vastapainoksi olen itsekseni tuntenut oloni hyvin masentuneeksi ja ahdistuneeksi. Olen itkenyt aika paljon, ja valvonut myös. Nukkuminen ei vain onnistu.
Tänään tapaan ystävän, joten päivästä ei tule niin itkuntäyteistä kuin mitä esim. eilinen oli. Erään viestit kaukaa ilahduttavat, ensi viikolla saan hänet taas kotiin. En malttais odottaa, että saan hänet halattavaksi!
Aurinko paistaa, mulla on villasukat ja paksu huppari, palelen osaksi varmaan ihan väsymyksen vuoksi.
On tekemistä, paljon tekemistä. Leppoisaa lauantaita.
30.04.2008 - 15:15
On niin monia asioita, jotka vaivaavat, jotka pelottavat ja jotka askarruttavat. Unessa kohdatut kalpeat, pyöreäposkiset taikinakasvot, vasemman reiden inhottava ja itsepintainen puutumisen tunne, pistely ja suoranainen kipu, ystävän emotionaalinen heilahtelu, kantabaarin sisäpiirin paskajuorut... Minä inhoan tätä tilannetta ja jotain olisi tehtävä.
Sain vihdoin ajan sinne sydämen katetriablaatioon. Menen ensin tutkimuksiin 15.5 ja itse toimenpiteeseen 2.6. Kuinka ihanaa saada sen jälkeen elää täysin ilman rytmihäiriöitä! En osaa kuvitellakaan.
Vappuaatto, herranen aika sentään, miihailen himassa, kun mikään ei huvita. Ehkä sitä innostuu uloskin jossain vaiheessa, mutta eipä tuolla nyt niin suurta väliä ole. Eräs juo punaviiniä Espanjassa ja tekstareita ei vain voi halata, vaikka yrittänyt toki olen.
Uhh, toivottavasti teillä on paremmin.
28.04.2008 - 02:27
Kaiken Paavigoogeloinnin ja itsekseen hihittelyn jälkeen palataan todellisuuteen: en saa unta. Olen kuolemanväsynyt, koko kroppaakin jotenkin särkee, mutta uni ei armahda. Nousin sängystä ja söin riisimuroja, nyt mietin, että pitäisikö vain suosiolla pedata sänky ja ruveta viettämään maanantaita. Vituttaa ja ahdistaa tämmöinen valvominen.
Että jotta koska kun jos vaikka kuin. Unta minä tarvitsen, ja tiukkaa halausta Eräältä.
Huokaus.
27.04.2008 - 12:30
Olipa lystiä eilen. Kiitos kaikille, jotka olivat luonani: Turisti, Rappiotäti, Mielitty, Tris, Marinadi, Nanna. Kauniita älykkäitä naisia, joiden kanssa puhuttiin kuutisen tuntia vain ja ainoastaan Paavista. Päivän kysymykseen ei kukaan osannut tyydyttävästi vastata, joten joudun pähkäilemään asiaa vielä vuosikausia: tarvitseeko Paavi passia?Hirmuinen naurunkäkätys teki hyvää riekaleisille hermoilleni. Voi elämä, miten minä rakastan ystäviä. Kiitos.
25.04.2008 - 12:53
Kevät, se on täällä nyt, vihdoinkin. Aamulla miihailin ympäri asuntoa hymy kasvoillani, sillä kevät on tosiaan täällä. Ei enää räntäyllätyksiä! (Tai siis saahan sitä toivoa...)
Toissapäivänä iski megalomaaninen ahdistuskohtaus. Niin paha, että aloin oksennella, eikä siitä tuntunut tulevan loppua ollenkaan. Nyt jo helpottaa hieman, mutta en tiedä, jotenkin tämä kaikki pakottaa miettimään kesken lopetettua hoitosuhdetta psykopolille ja lääkityksen tarvetta... Paljon miettimistä. Liikaa.
Huomisiin kevätkauden avajaisbileisiin luokseni on tulossa joitakin bloggaajia. Mukavaa on se. Kunhan pysyn kasassa ja kuosissa.
Hyvää keväistä viikonloppua kaikille!
23.04.2008 - 20:32
Kun kadottaa otteensa näin totaalisesti kuin minä nyt olen kadottanut, on tosi vaikea, suorastaan mahdoton uskoa, että tästä vielä joskus päästäisiin sellaiseen semijärkevään tilaan. Että kykenisi hoitamaan asioitaan kunnolla, ettei päästäisi irti enää.
Todellisuus, mikä vittumaisen kylmä suihku vasten kasvoja.
22.04.2008 - 13:19
Kummastelen ja hämmästelen, miten Suomen kaltaisessa ns. tietoyhteiskunnassa voi edelleen toimia niin alkeellisen brezhneviläinen virasto kuin Kela. Saadakseen itselleen kuuluvia korvauksia, sinne joutuu roudaamaan kilokaupalla paperia ja siellä tehdään ristikkäisiä päätöksiä, jotka kumoavat toisensa. Minulle on lähetetty lisäselvityspyyntö, jonka avulla Kelan pitäisi ratkaista työssäoloehdon täyttyminen peruspäivärahaa varten. Kaksi päivää tuon lisäselvityspyynnön lähettämisen jälkeen minulle on postitettu hyväksyvä päätös, ilman lisäselvityksiä. Soitin Kelaan ja minulle sanottiin, että joku on tehnyt hyväksyvän päätöksen ilman kaikkia tarvittavia tietoja, mutta minun pitää nuo lisäselvitykset kuitenkin sinne toimittaa. Ei siinä mitään, ihan okei, kyseessähän on kuitenkin Suomen laki, jonka mukaan tuo selvitys pitää toimittaa. Ihmettelen vain miten päätös voidaan ylipäätään tehdä ilman lain vaatimia selvityksiä. Kannan siis vielä kolme kiloa paperia sinne, mitä tuhlausta. Naurettavaa suorastaan, kun kyseiset tiedot Kela pystyy selvittämään verohallinnon kautta itsekin.
Tiistaini on toiminnallinen. Toivon lukijoilleni byrokratiavapaata päivää...
20.04.2008 - 14:36
Sunnuntai. Viileä, mutta aurinkoinen sunnuntai. Ystäviä tulossa kylään, hyvät farkut ja hyvä hiuspäivä.
Jessus. Mä olen ollut nyt vasta viikon yksin ja mulla on niin ikävä. Ette uskoisikaan. Itse kai mä koko jutusta hämmästynein olen, mähän olen aina rakastanut yksinoloa. Yöt ovat liian hiljaisia ja peitot sängyssä liian hyvässä järjestyksessä.
Kynteni ovat liian pitkät ja ihottuma kaulassani tosi paha.
Sunnuntai, voi miten ikävä sunnuntai.
17.04.2008 - 18:14
Kauan sitten heitin täällä blogissani ilmoille ajatuksen bloggaavien naisten tapaamisesta kotonani. On tullut sen aika: kutsunkin siis kaikki halukkaat kotiini lauantaina 26.4 klo 15 alkaen. Ilmoittautua saa sähköpostitse osoitteeseen eksynyt [ät] welho.com. Toivon runsasta osallistumista, otetaan kevät vastaan juhlatuulella!
17.04.2008 - 09:52
Sosiaalisesti yliaktiivinen viikko jatkuu. Olen snadisti ahdistunutkin siitä, joskus tahtois vain olla rauhassa. Mut näillä mennään, pitää suunnitella biisilistaa kesän tärkeimmälle keikalle, viihdyttää ihmisiä. Geez, osaanko mä edes enää.
Arin tapaaminen oli parasta, mitä ihmispololle voi tapahtua. Pitkästä aikaa saimme istua ja jutella rauhassa, on ollut niin kovin ikävä. Hän näki kotini ja piti siitä, kävimme myös istumassa Kallion baareissa seuranamme eräs basisti, pari rumpalia sekä yksi kitaristikin. Musiikillista jutustelua, suunnitelmiakin.
En oikein tiedä, miten pitäisi suhtautua siihen, että minut on nimetty erään ystäväni lähimmäksi henkilöksi sairaalan papereihin: menen mukaan synnyttämään hänen kanssaan. Pikkuinen on tulossa maailmaan heinäkuussa, eikä vauvan isään voi luottaa pätkän vertaa, on ollut jo kaksi kuukautta viinan vietävänä ja siinä sivussa käynyt paneskelemassa muita naisia. Yritän olla tukena, mutta tuo tilanne on minusta niin kamala, että tunnen itsekin tarvitsevani jotain tukea ihan vain voidakseni tukea ystävääni... Monimutkaista, mutta kenties silti ihan ymmärrettävää?
En ole osannut nukkua näinä yksinäisinä öinä. Olen kovin väsynyt, mutta sänky on valtavan suuri ja sinne eksyy, kun siinä makaa yksin. Erästä siis kaipaan, tosiaan kamalasti kaipaan.
14.04.2008 - 17:54
Kämppä tuntuu valtavan hiljaiselta ja autiolta, kun Eräs on häipynyt rokkitähteilemään Eurooppaan. Olin eilen lentokentällä saattamassa ja pakko on myöntää, että ikävä tulee. On jo, itse asiassa. Meillä on mennyt paremmin ja tämä tauko tulee hyvään saumaan, mutta mieluiten olisin tietenkin mukana reissussa!
Tämä viikko on jotenkin täyteen ahdettu, mutta hyvällä tavalla: tapaan rakkaan ystäväni Arin pitkästä aikaa huomenna, torstaina kenties Turistin, lauantaina luokseni tulee lauma kauniita naisia syömään ja viettämään päivää ja iltaakin kenties.
Ennen huvituksia pitäisi kuitenkin hoitaa kasa pakollisia byrokratia-asioita ja olla muutenkin noheva ja aikaansaapa. Hah. Miihailen täällä kotosalla varpaisillani, odottelen ystävää saapuvaksi ja kuuntelen musiikkia. Hyvä haikeus.
Pikkumaisia ihmisiä oli taas liikenteessä viikonloppuna ja heräsimme Erään kanssa sunnuntaiyönä viideltä, kun hänen umpihumalainen ex-vaimonsa päätti ruveta puhelimella soittelemaan. Oli kuullut meistä jotain paskajuoruja ja koki tarpeelliseksi avautua aiheesta. Hiphei. Juorujen ja paskapuheen määrä on kyllä ihan käsittämätön. Onneksi itse tiedämme mikä on totta ja luotamme toisiimme.
Aurinkoista iltaa.
10.04.2008 - 18:24
Monenlaista. Papereita virastoihin (missä sun passi on?), leffojen lajittelua myyntiin ja säilytettäviin (mä pesen sulle sen hupparin mukaan), veroilmoituksen korjailua (ota tää pyyhe mieluummin, menee pienempään tilaan), odotusta ja miihailua. Eräs lähtee, ja tottakai mä tahtoisin mukaan reissuun, mut aina ei voi voittaa. Menee varmaan sunnuntaihin ainakin, ennen kuin mulla on hetki päivitysaikaa.
Aurinko ilmaantui tänään, mutta ei vienyt pois tuulen purevuutta. Olen käynyt alkuviikosta lääkärissä ja minulle on tehty toimenpide, jonka ansiosta vatsaan ja selkään sekä lonkkiin sattuu niin, etten tahdo koskaan elää tällaista uudelleen. Herranen aika millaista fyysistä tuskaa on olla nainen.
Palataan, pitäkää huolta.
07.04.2008 - 15:06
Ei, en ole saanut töitä, en ole kadonnut, en ole mitenkään kovin hilpeä, mutta en myöskään kovin surkea. Elämää, hyvät lukijat, elämää vain. Ja 22 spämmikommenttia. Mahtavaa.
Kantabaarin synttärijuhlat tänään, pakollinen (joskin mieluisa) piipahdus sinne tänä iltana. Kutsuvierastilaisuus samojen vakinaamojen kesken, ihan okei minusta.
Veroilmoituksia, kuitteja, roskapostia, milloin oi milloin minä pääsen eroon paperisaasteesta, joka valtaa suuren kirjoituspöytäni?!
Ensi sunnuntaina Eräs lähtee kolmeksi viikoksi kiertueelle. Hmm. Rohkenenko sanoa, että odotan sitä? Meillä menee paremmin taas, mutta tarvitsen tuon hengähdystauon, miettimisaikaa. Samalla olen vilpittömän iloinen, että hän pääsee testaamaan bändinsä siipiä ulkomaille. Upeaa.
Vatsa on niin kipeä, että istuminen sattuu.
03.04.2008 - 10:57
Olen tässä lukemattomia kertoja viime päivinä avannut tämän blogin, tuijottanut tyhjää ruutua ja lopulta turhautuneena sulkenut sen, kun sanat eivät tahdo tulla. Valitan siis päivitystahtini hiipumista ja tönkköä ilmaisuani. Joskus vain on niin.
Huomenna saan tietää siitä työpaikasta, johon olen ladannut aika paljon toiveita ja odotuksia. Minua heikottaa ajatellakin, etten saisi sitä duunia, olen jotenkin onnistunut, jos en nyt ihan tuudittautumaan, niin kuitenkin harhautumaan semmoiseen ajatusmalliin, jossa saan sen työn. On pelottavaa ajatella, mitä edessä on, jos en pääsekään sinne töihin. On purtava hammasta vielä tämä päivä, sillä en tahdo vajota epätoivoon ihan näin sen varsinaisen tiedonsaannin kynnyksellä. Yritän siis tietoisesti vältellä koko asiaa ja ajatusta. Ei ehkä maailman järkevin tapa suhtautua tulevaisuuteen, mutta näillä mennään nyt tämä päivä. Huomenna sitten, saatuani tiedon, voi taivas romahtaa niskaani ihan vapaasti...
On ikävä ystäviä. Eräs lähtee lauantaina keikalle toiseen kaupunkiin, joten silloin voin itse ottaa rennosti ja tavata ihmisiä. Jipii. Sitä odotellessa litkin kahvia ja siivoan vaatekaappeja.
Torstaita, hyvät lukijat.
30.03.2008 - 16:41
Mä olen kireänä. Luoja, miten kireänä.
Perjantain työhaastattelut sujuivat mainiosti ja niistä se aikaisempi osoittautui aivan unelmapaikaksi. Hyvä liksa, hyvät työajat, hyvä jengi, hyvä sijainti. Mä tulin hyvin toimeen niiden haastattelijoiden kanssa, meillä oli suorastaan hauskaa siellä. Valitettavasti mä joudun odottamaan haastattelun tuloksia ensi perjantaihin saakka, en millään malttais odottaa.
Me ollaan oltu Erään kanssa kotona koko viikonloppu. Eräs yrittää niin kovasti, tosi kovasti hyvittää mulle ne sekoilunsa kuningas alkoholin kanssa... Hyvin se vetää. On ollut vesiselvänä ja tehnyt ruokaa, koukkuuntunut yhteen mun lempisarjaan, lukenut mun kirjoja. Mä olen silti kireänä, mä nimittäin olisin itse henkilökohtaisesti ollut perjantaina innokas lähtemään baariin, tapaamaan ystäviä, juhlimaan onnistunutta työhaastattelua. Tietenkään mä en voinut mennä, mä osoitin solidaarisuutta jäämällä himaan.
Tänä aamuna herätessäni, ollessani vielä ihan unen ja valveen rajamailla, mä tajusin, että mun mielessä oli avuton ajatus: milloin mä menen kotiin? Se säikäytti mut. Me ollaan ajauduttu siihen pisteeseen, että mä yritän suojella itseäni, pysyn emotionaalisesti kaukana. Kaipaan hengähdystaukoa, mutta minne helvetin kotiin mä oikein olin ajatuksissani menossa? Ei mulla ole muuta kotia kuin tämä. Luenko mä liikaa tollasesta unenpöpperöisestä hetken ajatuksesta?
Kun asiat ovat sekaisin ja tunteet kovin ristiriitaisia, on pahinta mahdollista saada kännykkään tekstarina ilmoitus Erään äidin yllätysvierailusta. Voi jumalauta.
28.03.2008 - 10:22
Keskiviikon erittäin tärkeä työhaastattelu ei sitten lopulta ollutkaan kovin kiinnostava. Minua haastatelleet tyypit olivat jotenkin kuin seipään nielleitä, hirmu jäykkää meininkiä. En saa sitä duunia, mutta uskon, että sillä on tarkoituksensa. Pääsin kuitenkin sinne haastatteluun asti, sekin on jotain.
Tänään kaksi muuta haastista siis. Olen rennompi, tiedän, mitkä ovat vahvuuksiani ja mitkä heikkouksiani. Minulle ei tuota tuskaa puhua siitä. Aurinko paistaa, maailmani tuoksuu.
Ystävääni petettiin. Hänen poikaystävänsä on pettänyt häntä jo puoli vuotta, asia paljastui keskiviikkona. En tajua miten ihmisiä voidaan kohdella niin. En tajua miten toisen ihmisen elämää ja tunteita voidaan kohdella niin huolettomasti. Maailmassa on niin paljon tällaista pahaa, pettämistä ja valehtelua. Olen ystäväni tukena, valvon kanssaan yöt, juttelemme, puramme tuntoja. Totta kai koen flashbackkejä omiin kokemuksiini, joista vielä joskus haluan kirjoittaa. En siksi, etten olisi selvinnyt, vaan juuri siksi, että selvisin. Kammottavilla haavoilla ja ruhjeilla, kyllä, mutta selvisin. En ole kuitenkaan unohtanut, en usko ikinä unohtavani.
Onni on hauras. Se voi olla niin kovin hauras.
Hyvää viikonloppua.
26.03.2008 - 11:34
Hieman hermostunut keskiviikko täällä Supermarketissa. Työhaastattelu edessä klo 14.30 ja taivahan tosi on se, ettei mulla ole vaatteita ja mun tukka on kamala ja mä en osaa mitään. Mä menen sinne kuitenkin, itsenäni, eikä mua hävetä siellä paikan päällä tunnustaa, että mua jännittää. Mua jännittää vain ne asiat, jotka ovat mulle tärkeitä, joten jonkinlaisen käsityksen innokkuudestani siitäkin kai saa.
Lisäksi mulle tuli kutsu vielä yhteen haastatteluun, joka on perjantaina. Perjantaille on siis luvassa kaksi haastista peräkkäin, joten kukaan ei voi sanoa, että en olisi ainakin yrittänyt. (Tai voi tietenkin, totta kai voi, mutta omasta mielestäni mä olen yrittänyt. Laittanut pilvin pimein hakemuksia ja suhtautunut niihin asiaankuuluvalla vakavuudella.)
Lukijoissani lienee joitakin, joille tämä työhaastattelurumba on tuttua. Tiedätte siis, miltä minusta tuntuu juuri nyt, kun lunta tupruttaa taivaalta eikä mikään vaate näytä hyvältä ja tunnen itseni idiootiksi. Tsempatkaa vuokseni hetki. Kiitos.
|
Lostis mesessä
lostiksenposti [ät] hotmail piste com
|
